80 artikla – Tavaroista tai palveluista suoritettavien suurten käteismaksujen enimmäismäärät

1.   Tavarakauppaa käyvät tai palveluja tarjoavat henkilöt voivat hyväksyä tai suorittaa käteismaksun, jonka määrä on enintään 10 000 euroa tai vastaava määrä kansallisena tai ulkomaanvaluuttana, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä.

2.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön matalamman ylärajan kuultuaan Euroopan keskuspankkia neuvoston päätöksen 98/415/EY Neuvoston päätös 98/415/EY (EYVL L 189) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Matalammista ylärajoista on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne on otettu käyttöön kansallisella tasolla.

3.   Jos kansallisella tasolla on jo voimassa 1 kohdassa asetettua ylärajaa matalampi yläraja, sen soveltamista on jatkettava. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisestä ylärajasta komissiolle viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2024.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ylärajaa ei sovelleta seuraaviin tapauksiin:

a)

maksut luonnollisten henkilöiden välillä, kun nämä eivät harjoita ammattiaan;

b)

luottolaitosten, direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyjen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjen maksupalveluntarjoajien tiloissa suoritetut maksut tai talletukset.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista ylärajaa suuremmista maksuista tai talletuksista on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle sen asettamien määräaikojen puitteissa.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattiaan harjoittaviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, joita epäillään 1 kohdassa säädetyn tai jäsenvaltiossa käyttöön otetun matalamman ylärajan ylittämisestä, kohdistetaan asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien seuraamusten määrääminen.

6.   Seuraamusten yleinen taso lasketaan asiaankuuluvien kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti siten, että seuraamukset ovat oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen nähden ja että ne siten ehkäisevät tehokkaasti samankaltaisia rikkomisia jatkossa.

7.   Jos direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä muita maksuvälineitä kuin seteleitä ja metallirahaa ei ole ylivoimaisen esteen vuoksi käytettävissä kansallisella tasolla, jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti keskeyttää tämän artiklan 1 kohdan tai tapauksen mukaan 2 kohdan soveltamisen, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle arvio siitä, kuinka kauan direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määritellyt muut maksuvälineet kuin setelit ja metallirahat eivät ole käytettävissä, sekä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet niiden palauttamiseksi käyttöön.

Jos komissio katsoo jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella, että 1 kohdan tai tapauksen mukaan 2 kohdan soveltamisen keskeyttäminen ei ole perusteltua ylivoimaisen esteen vuoksi, se antaa kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetun päätöksen, jossa vaaditaan tällaisen keskeyttämisen välitöntä lopettamista.

Scroll to Top